Elämä kuljettaa tuulen matkassa minne haluaa ja silloin on parempi vaan pitää huivista kiinni ja antaa viedä. Omalla kohdallani tuuli kuljetti taaksepäin, kohti vanhaa työpaikkaa, mutta kenties kuitenkin uusia haasteita.

Alkukevään käsityötuotoksiin on sisältynyt lähinnä huovuttamista, joka oli myös käsityökouluni alkuvuoden aihealue.

Tällaisia tuotoksia sieltä sitten syntyi:

Neulahuovutettu Kanervatyyppinen kasvitaulu, ja sama lähempää

Ja toinen märkähuovutettu kaitaliina:

 

Nyt pitäisi noiden reunat vielä ommella ja viimeistellä, niin saisi ne seinälle.

 

Päiväkotiin tein läksiäislahjaksi Kissan hanuri lorun inspiroimana taulun huopakankaasta. Lorussa lehmä lentää yli kuun. Nämä materiaalit olivat valmiina niin sanotussa Folk Art-paketissa jonka olin löytänyt kirpparilta.

 

Läksiäislahjaksi työkavereille tein päällystetyt purkit, jotka sisälsivät Pyhän Olavin teetä paketillisen, sekä raakasuklaata ja huovutetut saippuat.

Lisäksi tein muille työkavereille yhteisen kortin:

Pari muutakin synttärikorttia sukulaislapsille:

Siinäpä taas nuo tähänastiset tuotokset.

Käsityökoulussa käsittelemme tällähetkellä paperia, jota pyrimme valmistamaan erilaisista materiaaleista. En ainakaan vielä ole kyseiseen materiaaliin kovin lämpöisesti syttynyt, mutta katsotaan miten käy.

Tällä hetkellä projektina on myös ristipistotyö lapseni päiväkotiin, mistä tämä lähtee elokuussa koulutielle ja jossa kaikki neljä lastani on viihtynyt yhteensä kymmenen vuotta. Seuraavan runon myötä luovaa kevättä toivottaen:

 

                       Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta. Nyt me juhlimme ensi  kertaa yhdessä ja ero on tämän juhlamme nimenä. Mitä siitä jos emme kohtaa aamua, jos kuu ei päittemme yllä vaella; tänään tahdon sinulle ojentaa lahjat, joista ei ole kuunaan kuultukaan: Kuvajaiseni illan veden kalvossa, ennenkuin virta on nukahtanut, väsyneen katseen, joka ei nostanut pudonnutta tähteä taivaalle, kaiun äänestä, joka on nuutunut, mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen- niin että voisit  värisemättä kuulla varisten juoruilun ympäri Moskovaa, ja sateesta kostea päivä lokakuulla olisi ihanampi toukokuun kastetta. Muistattehan minut kalleimpani ainakin ensilumen tuloon asti.

Anna Ahmatova