No nyt on taas tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen päässyt tänne päivittelemään. Kesä ja syksy ovat kiitäneet ohi sellaisella vauhdilla, että tuntuu kun kaikki tekeminen jäisi vähän niinkuin puolitiehen. Ja nyt on jo ensilumikin satanut maahan ja sieltä myös lähes poistunut.











 Käyn tällä hetkellä avoimen ammattikorkeakoulun kurssia, jossa harjoitellaan taideperäisten menetelmienkäyttöä sosiaalialalla ja samaan aikaa käsityötaiteiden perusopinnot, jalkapallojoukkueen rahavastaavan hommat, neljä lasta ja vuorotyö noin 60km:n päässä jossa kuljen ilman autoa, aiheuttavat kenties tuota ruuhkavuosien tuntua elämään. Tuolla kurssilla tein skräppäämällä oman voimaannuttavan valokuvani:


Onneksi pääsimme kahden kesken mieheni kanssa käymään lyhyellä kaupunkilomalla Berliinissä. Kaupungista löytyi upeita sisustus ja askarteluliikkeitä. Valitettavasti matkakin oli niin täynnä ohjelmaa, ettei kaikkialle kerennyt, mutta yhden tunnin uhrasin KaDeWe - nimisen tavaratalon valtavalle askarteluosastolle, josta mukaan tarttui erilaisia papereita ja ääriviivatarranauhoja.
Upea boheemi kaupunki oli tuo Berliini ja pyrin valokuvissanikin tuomaan mukana sen ainutlaatuista rosoisuutta. Ihmisiä oli valtavasti ja tuntui että kaikki jotenkin mahtuivat ja sopeutuivat sinne.













Berliinin tuliaisia:



Skräpppipapereita,



tarranauhoja,



ja palanen Berliinin muuria.


Kävimme Berliinissä ollessamme Sachenhausenin keskitysleirillä, juutalaisessa museossa, mauerparkin kirpparilla ja haistelemassa tunnelmia Alexanderplatzilla. Aika käytettiin minuutilleen hyödykseen, jättäen kuitenkin aikaa myös syömiselle ja tunnelman omaksumiselle ja kotiin tullessa univelka ja jalkojen uupumus sitten kuitattiin.

Käsityökoulussa olemme juuri suorittaneet betonikurssin, josta jouduin olemaan valitettavan paljon pois muiden menojen vuoksi ja nyt on vuorossa kehrääminen. Yllättävän vaikeaa oli tuo värttinän käyttö ensimmäisellä kerralla, mutta jotenkin tuon käsittelemättömän villan kehrääminen oli aivan ihanaa puuhaa lampaan tuoksun pyöriessä ympärillä.





Kotona käsitöiden tekeminen liittyy lähinnä syksyn pakollisiin villavaatteisiin ja joulun valmisteluun. Tein kahdeksan koristeltua lasipurkkia tilauksesta työkaverilleni, joka vei ne hyväntekeväisyys myyjäisiin, mutta niistä jäi kuvat ottamatta. Töissä teen kirjomalla ja ompelemalla huopasukista joulukalenteria.




joulupurkit,



kuopuksen lapaset,






ja omat säärystimet ja lapaset.


Niin paljon haluaisi ihminen ehtiä ja niin vähän on aikaa. Nyt työstän kotona lapasia tyttärelleni turkoosin ja keltaisen värisestä seitsemän veljestä langoista ja ainakin mies on toivonut lapasia huopasesta, joten kunhan tästä taas ehtii, niin ne on varmaan sitten seuraavat. Samalla työstän skräppialbumia vanhemmilleni.

Toivottavasti kiireet jossain vaiheessa helpottaa ja sitä ehtii rentoutumaan ja mietiskelemään. Kirjaprojektiani työstän lähinnä junamatkoilla ja neljä kuukautta kun on takana, työstettynä on 32 kirjaa, joten sitäkin tahtia pitäisi parin kirjan verran tiivistää, mutta siitä en kyllä aio ottaa paineita, jos jää 100 lukematta niin sitten saa jäädä. Pitää tässä elämässä osata ottaa rennomminkin ja olla ajoittain suorittamatta asioita.

     - Vene on varmimmassa turvassa silloin
        kun se on satamassa, mutta veneitä
        ei ole rakennettu sen vuoksi-
                                  
         Paolo Coelho: Pyhiinvaellus

Aloitinpa tuossa heinäkuussa lukuprojektin, jossa tarkoituksenani on lukea 100 kirjaa vuodessa. Heinäkuun lukusatoa olivat seuraavat kirjat:
Karin Fossum: Piru valoa kantaa
Karin Fossum: Ken sutta pelkää...älköön liikkuko metsässä
Paolo Coelho: Alkemisti
Paolo Coelho: Pyhiinvaellus
Paolo Coelho: Zahir
Fjodor Dostojevski: Pelurit
Franqoise Gillot, Carlton Lake: Elämä Picasson rinnalla
Carlos Castaneda: Toinen todellisuus
Irja Askola: Jos olet, ole nyt (runokirja)
Irja Askola, Anja Porio: Lasinen lapsuus (runokirja)

Jos joku näitä kirjoituksiani lukee, niin toivoisin uusia kirjasuosituksia.

Kyllä harmittaa tuo kuvien häviäminen täältä blogista. Kaikkia kun ei jaksaisi uudelleen sijoitella, kun kuvia katosi kuitenkin aikamoinen läjä.

Käsityöprojektini on nyt kesän aikana jäänyt vähän tuon lukemisen jalkoihin, mutta tekeillä on edelleen isoäidin tilkuista kootava päiväpeitto tyttären huoneeseen. Jotain kortteja ja purkkeja tuossa kesälläkin on tullut välillä väsäiltyä.

Arki pyörii tällä hetkellä pitkälti lasten koulujen alun ja harrastusten jatkumisen tiimoilla. Meidän pikkuinen, eli kuopuskin lähtee jo ekalle ja esikoinen siirtyi kymppiluokalle lukiohaaveitaan realisoimaan. Huomennakin tarkoitus olisi mennä futiskentän laidalle lapsosen treenejä seuraamaan.

Aina pitää myös olla joku pohdintaprojekti menossa. Tällä hetkellä pohdin paljon tunnetta häpeä ja sen lamaannuttavaa vaikutusta ihmisen psyykkeeseen. Näitä pikku pohdintojani teen lähinnä omaa ammatillista kasvuani ajatellen, sekä ymmärtääkseni ihmisen psyykkeen rakennetta paremmin. Joten jos jollákin on aiheesta mitä tahansa mielessä olisi mukava jakaa pohdintaa.

Sitten pari valokuvaa, ettei teksti olisi niin tylsän näköistä itsekseen:






Siinäpä muutamia kesän pikkulahjoja.




                                                Matkustaja ja purjehtia minä olen,
                                           ja joka päivä löydän uuden seudun sielustani
                                                                       Kahlil Gibran
                                                                     

Olen syntynyt kesäkuussa ja siitä kenties johtuu että koen kesäkuun kaikista kauneimpana ja aistirikkaimpana kuukautena. Sireenit ja kielot ovat tuoksuvista kukista ne kaikista parhaimmat ja kesäsateen raikkaus, sekä kaiken vihreys herättää vihdoin mielen talvikoomasta.
Kirjoja on kulunut paljon.Viimeaikoina olen kahlannut useita tarinoita niin Stieg Larssonin, kun Paolo Coelhonkin kirjoittamana. Tuntuu että voisi vaan lukea ja haaveilla. Käsillä tekeminen kyllä hieman kärsii tuosta lukemismaniasta. Viimeaikoina valmiiksi on tullut vain yksi ristipistotyö.
Toukokuussa mietitytti paljon ihmisen mieli. Luin kirjoja mielenterveyden horjumisesta mm. persoonallisuushäiriöiden ja traumojen osalta. Myös psykoottisten ihmisten maailmankuva pohditutti paljon. Palasin ajatuksissani aikaisemmin katsomaani Prinsessa elokuvaan ja sen pohjalta pohdin, onko elämä joskus laadukkaampaa harhoissa, jos todellisuus on liian raskasta kohdata. Aloitin kirjoittamaan asiasta ns.mietintävihkooni, johon ajatuksia on helppo purkaa. Kun toimii psyykkisten vaikeuksien kanssa päivittäin, vaikkakin näin työn puolesta, mieli matkustelee hetkittäin mitä kummallisimmissa pohdinnoissa ja tällöin usein helpottaa, jos pohdintaa saa jotenkin loogisesti paperille. Palasin siis takaisin aiempaan työpaikkaani, joka on psykiatrinen hoitolaitos.
No onneksi on ollut edes pieniä hetkiä aikaa touhuta jotain muutakin.

Keväällä meillä oli käsityökoulussa paperin valmistuskurssi,missä tein muutamia paperikortteja skräppäilyyn ja yhden isomman paperin, johon tein narulla koristeita. Paperista ei tullut yhtään sellainen kun olisin halunnut, mutta tässä nyt kuva siitä kuitenkin:



Talvi tuntui pitkältä ja raskaalta, niinpä kevään heräämisestä piti nappailla kuvia kameran kanssa:







Viimekesänä tein samankaltaisen ristipistotyön työpaikalta lähtiessä läksiäislahjaksi. Nykyisin olen palannut samaan työpaikkaan, jolloin pääsin nappaamaan tämän vanhankin työn valokuvan.


Ylempänä oleva on viime kesäinen ristipistotyö ja alempi on uusi, jonka tein kuopuksen lopettaessa eskarin päiväkodissa, jossa kaikki lapsemme on olleet hoidossa viimeiset kymmenen vuotta:

Elämä kuljettaa tuulen matkassa minne haluaa ja silloin on parempi vaan pitää huivista kiinni ja antaa viedä. Omalla kohdallani tuuli kuljetti taaksepäin, kohti vanhaa työpaikkaa, mutta kenties kuitenkin uusia haasteita.

Alkukevään käsityötuotoksiin on sisältynyt lähinnä huovuttamista, joka oli myös käsityökouluni alkuvuoden aihealue.

Tällaisia tuotoksia sieltä sitten syntyi:

Neulahuovutettu Kanervatyyppinen kasvitaulu, ja sama lähempää

Ja toinen märkähuovutettu kaitaliina:

 

Nyt pitäisi noiden reunat vielä ommella ja viimeistellä, niin saisi ne seinälle.

 

Päiväkotiin tein läksiäislahjaksi Kissan hanuri lorun inspiroimana taulun huopakankaasta. Lorussa lehmä lentää yli kuun. Nämä materiaalit olivat valmiina niin sanotussa Folk Art-paketissa jonka olin löytänyt kirpparilta.

 

Läksiäislahjaksi työkavereille tein päällystetyt purkit, jotka sisälsivät Pyhän Olavin teetä paketillisen, sekä raakasuklaata ja huovutetut saippuat.

Lisäksi tein muille työkavereille yhteisen kortin:

Pari muutakin synttärikorttia sukulaislapsille:

Siinäpä taas nuo tähänastiset tuotokset.

Käsityökoulussa käsittelemme tällähetkellä paperia, jota pyrimme valmistamaan erilaisista materiaaleista. En ainakaan vielä ole kyseiseen materiaaliin kovin lämpöisesti syttynyt, mutta katsotaan miten käy.

Tällä hetkellä projektina on myös ristipistotyö lapseni päiväkotiin, mistä tämä lähtee elokuussa koulutielle ja jossa kaikki neljä lastani on viihtynyt yhteensä kymmenen vuotta. Seuraavan runon myötä luovaa kevättä toivottaen:

 

                       Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta. Nyt me juhlimme ensi  kertaa yhdessä ja ero on tämän juhlamme nimenä. Mitä siitä jos emme kohtaa aamua, jos kuu ei päittemme yllä vaella; tänään tahdon sinulle ojentaa lahjat, joista ei ole kuunaan kuultukaan: Kuvajaiseni illan veden kalvossa, ennenkuin virta on nukahtanut, väsyneen katseen, joka ei nostanut pudonnutta tähteä taivaalle, kaiun äänestä, joka on nuutunut, mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen- niin että voisit  värisemättä kuulla varisten juoruilun ympäri Moskovaa, ja sateesta kostea päivä lokakuulla olisi ihanampi toukokuun kastetta. Muistattehan minut kalleimpani ainakin ensilumen tuloon asti.

Anna Ahmatova

 

En todellakaan ole mitään talvi-ihmisiä. Tammikuu tuntuu aina järjettömän pimeältä ja raskaalta ja raskas se on tänä talvena ollutkin joka suhteessa. Kuitenkin aina muistaessani pyrin ottamaan kameran mukaan ja taltioimaan edes hitusen sitä taianomaista kauneutta, mitä tuo armoton pakkanen ja pimeys sisäänsä kätkee. Tässä tämän talven satoa:

 

 

 

Joulu hurahti ohitse mukavissa merkeissä sukulaisten ympäröimänä. Kaikenlaisia herkkuja oli taas pöydässä ja lahjaksikin tuli hyvin hyödyllisiä yllätyksiä:

Sainpa tällaisen upean käsin tehdym puuveistoksenkin:

Tuosta purkkien tuunauskirjasta heräsi varsinainen inspiraatioaalto ja tuloksia löytyy nyt pitkin asunnon nurkkia:

Purkki nro:1

 

 

 

Purkki nro:2

 

 

Purkki nro:3

 

 

Purkki nro:4

Noita purkkeja oli aivan mielettömän ihana tehdä. Vain taivas oli rajana ja tietysti askartelumateriaali laatikon sisältö:)

 

Työstin pitkään anopille joululahjaksi neulahuovuttamalla tyynynpäälistä. Aika loppui kuitenkin kesken ja jouduin lopulta vanuttamaan työn pesukoneessa. Tällainen oli sitten lopulta lopputulos:

Myös Taito-käsityökoulussani on menossa huovutusjakso, toivottavasti saan myös siellä jonkun järkevän työn aikaiseksi, tällä hetkellä kun alkuperäiset suunitelmat eivät kenties toteudu ja pitäisi takataskusta löytyä suunnitelma B.

Eikä tietenkään talvea, ilman pitkiä villasukkia.

 Ainakin oman talvisen olotilani voisin hienosti kiteyttää Sir Elwoodin laulun:Hämärän taa sanoihin, sitä kautta mukavaa talvea niille, jotka siitä nauttii ja muille antoisaa kevään odotusta:

Näin käy taas päälleni yö

kun sudet lampaita syö

ja pienet pirut nurkissani pihisee

Yö peilin eteeni tuo

ja näen silmäni nuo

Kyllä susi aina suden tuntee


seinilläni varjot

jälleen hiljaa huohottaa

tummat siivet mua syliin kutsuu taas

silti polvistua en tahdo

vielä antaudu en

ennenkuin kynä tai mies katkeaa


Ja kun sä olet liian ylpee

etkä osaa luovuttaa

sun täytyy loppuun asti aina yrittää

ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät

kunhan silmäsi tottuu vain

tähän hämärään


Tämä ruumis on kuin talo

joka hiljaa lahoaa

Lauta laudalta sen seinät revitään

Joko antanut on kaiken

joko rivi viimeinen

tänä yönä tälle paperille jää


Oi jumalani

miksi niin levottoman teit

miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan

annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin

joka sokealta vaatii sanoja


Ja kun sä olet liian ylpee....


Niin jatkuu jäätävä yö

ja silti pistettä en lyö

vaikka sudet vain jatkaa juhliaan

Ja kun silmiin suoraan katsoo

kasvoja kalpeita

tiedän yö taas lähempänä kuolemaa


Ja kun sä olet liian ylpee...