Elämä kuljettaa tuulen matkassa minne haluaa ja silloin on parempi vaan pitää huivista kiinni ja antaa viedä. Omalla kohdallani tuuli kuljetti taaksepäin, kohti vanhaa työpaikkaa, mutta kenties kuitenkin uusia haasteita.

Alkukevään käsityötuotoksiin on sisältynyt lähinnä huovuttamista, joka oli myös käsityökouluni alkuvuoden aihealue.

Tällaisia tuotoksia sieltä sitten syntyi:

Neulahuovutettu Kanervatyyppinen kasvitaulu, ja sama lähempää

Ja toinen märkähuovutettu kaitaliina:

Nyt pitäisi noiden reunat vielä ommella ja viimeistellä, niin saisi ne seinälle.

Päiväkotiin tein läksiäislahjaksi Kissan hanuri lorun inspiroimana taulun huopakankaasta. Lorussa lehmä lentää yli kuun. Nämä materiaalit olivat valmiina niin sanotussa Folk Art-paketissa jonka olin löytänyt kirpparilta.

Läksiäislahjaksi työkavereille tein päällystetyt purkit, jotka sisälsivät Pyhän Olavin teetä paketillisen, sekä raakasuklaata ja huovutetut saippuat.

Lisäksi tein muille työkavereille yhteisen kortin:

Pari muutakin synttärikorttia sukulaislapsille:

Siinäpä taas nuo tähänastiset tuotokset.

Käsityökoulussa käsittelemme tällähetkellä paperia, jota pyrimme valmistamaan erilaisista materiaaleista. En ainakaan vielä ole kyseiseen materiaaliin kovin lämpöisesti syttynyt, mutta katsotaan miten käy.

Tällä hetkellä projektina on myös ristipistotyö lapseni päiväkotiin, mistä tämä lähtee elokuussa koulutielle ja jossa kaikki neljä lastani on viihtynyt yhteensä kymmenen vuotta. Seuraavan runon myötä luovaa kevättä toivottaen:

                       Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta. Nyt me juhlimme ensi  kertaa yhdessä ja ero on tämän juhlamme nimenä. Mitä siitä jos emme kohtaa aamua, jos kuu ei päittemme yllä vaella; tänään tahdon sinulle ojentaa lahjat, joista ei ole kuunaan kuultukaan: Kuvajaiseni illan veden kalvossa, ennenkuin virta on nukahtanut, väsyneen katseen, joka ei nostanut pudonnutta tähteä taivaalle, kaiun äänestä, joka on nuutunut, mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen- niin että voisit  värisemättä kuulla varisten juoruilun ympäri Moskovaa, ja sateesta kostea päivä lokakuulla olisi ihanampi toukokuun kastetta. Muistattehan minut kalleimpani ainakin ensilumen tuloon asti.

Anna Ahmatova

En todellakaan ole mitään talvi-ihmisiä. Tammikuu tuntuu aina järjettömän pimeältä ja raskaalta ja raskas se on tänä talvena ollutkin joka suhteessa. Kuitenkin aina muistaessani pyrin ottamaan kameran mukaan ja taltioimaan edes hitusen sitä taianomaista kauneutta, mitä tuo armoton pakkanen ja pimeys sisäänsä kätkee. Tässä tämän talven satoa:

Joulu hurahti ohitse mukavissa merkeissä sukulaisten ympäröimänä. Kaikenlaisia herkkuja oli taas pöydässä ja lahjaksikin tuli hyvin hyödyllisiä yllätyksiä:

Sainpa tällaisen upean käsin tehdym puuveistoksenkin:

Tuosta purkkien tuunauskirjasta heräsi varsinainen inspiraatioaalto ja tuloksia löytyy nyt pitkin asunnon nurkkia:

Purkki nro:1

Purkki nro:2

Purkki nro:3

Purkki nro:4

Noita purkkeja oli aivan mielettömän ihana tehdä. Vain taivas oli rajana ja tietysti askartelumateriaali laatikon sisältö:)

Työstin pitkään anopille joululahjaksi neulahuovuttamalla tyynynpäälistä. Aika loppui kuitenkin kesken ja jouduin lopulta vanuttamaan työn pesukoneessa. Tällainen oli sitten lopulta lopputulos:

Myös Taito-käsityökoulussani on menossa huovutusjakso, toivottavasti saan myös siellä jonkun järkevän työn aikaiseksi, tällä hetkellä kun alkuperäiset suunitelmat eivät kenties toteudu ja pitäisi takataskusta löytyä suunnitelma B.

Eikä tietenkään talvea, ilman pitkiä villasukkia.

 Ainakin oman talvisen olotilani voisin hienosti kiteyttää Sir Elwoodin laulun:Hämärän taa sanoihin, sitä kautta mukavaa talvea niille, jotka siitä nauttii ja muille antoisaa kevään odotusta:

Näin käy taas päälleni yö

kun sudet lampaita syö

ja pienet pirut nurkissani pihisee

Yö peilin eteeni tuo

ja näen silmäni nuo

Kyllä susi aina suden tuntee



seinilläni varjot

jälleen hiljaa huohottaa

tummat siivet mua syliin kutsuu taas

silti polvistua en tahdo

vielä antaudu en

ennenkuin kynä tai mies katkeaa



Ja kun sä olet liian ylpee

etkä osaa luovuttaa

sun täytyy loppuun asti aina yrittää

ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät

kunhan silmäsi tottuu vain

tähän hämärään



Tämä ruumis on kuin talo

joka hiljaa lahoaa

Lauta laudalta sen seinät revitään

Joko antanut on kaiken

joko rivi viimeinen

tänä yönä tälle paperille jää



Oi jumalani

miksi niin levottoman teit

miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan

annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin

joka sokealta vaatii sanoja



Ja kun sä olet liian ylpee....



Niin jatkuu jäätävä yö

ja silti pistettä en lyö

vaikka sudet vain jatkaa juhliaan

Ja kun silmiin suoraan katsoo

kasvoja kalpeita

tiedän yö taas lähempänä kuolemaa



Ja kun sä olet liian ylpee...

Työntäyteinen syksy takana ja mieli siirtymässä pikkuhiljaa joulun tunnelmiin. Valitettavasti ulos katsellessa joulutunnelmat ovat kaukana. Upeita pianoesityksiä on kuultu musiikkiopiston joulujuhlissa kuopuksen ja muiden oppilaiden esittämänä.

Käsityökoulussa syksyn ohjelmistoon ovat kuuluneet värjäys ja ompelukurssi, sekä muovityökurssi. Tällaisia valmiita tuotoksia sieltä sitten syntyi:

                                        Pussivärjätyt verhot ikkunassa.

  Kierrätysmuovista sulatettu kassi tyttärelle

   ja vähän pienempi laukku, johon käytetty Tarjoustalon ja Tarmo lähikaupan muovikasseja, sekä jätesäkkejä.

Elma-messuillakin vierailimme tänä vuonna melkeen koko perheen voimin, isot pojat jäivät kotiin. Pojille messuilta löytyi MM-lätkä rekvisiittaa huoneen sisustukseen ja tyttö sai reiät korviin Ouletissa, sekä sisustustarroja huoneeseen, jonka remontoin, tai siis lähinnä maalasin ja sisustin uudestaan marraskuussa. Siitä kuitenkin kuvia vasta kun maalattu sänkykin saadaan kasaan. Löytyi Elma-messuilta mammallekkin jotain, tosin kohtalaisen pientä tällä kertaa:

Mies ja isot pojat kävivät lokakuun lopussa risteilyllä Tukholmassa ja toivat sieltä tuliaisiksi menninkäiskokoelmaan sopivia peikkoja ja karkkia:

Siinä sitä oli sitten herkuteltavaa.

Jouluinspiraatioksi ostin uusimman 101 ideer-lehden ja sekaisin langoista kirjan:

Kutominen on jäänyt vähän vähille tänä syksynä, kun tyttären huoneeseen valmistumassa oleva isoäidin neuleista tehty tilkkupäiväpeitto vie kaiken ajan. Lisäksi projektina on edelleen huovutettava enkelityynynpäälinen anopille. Jotain pientä tänäkin loppusyksynä on kuitenkin valmistunut:

Lapaset tyttärelle, sekä;

viimevuotisista puro-langoista yhdistellyt sukat ja Nalle kukkaketolangasta valmistuneet lapaset.

Päiväkotiin valmistin uuden käsinuken, joka ristittiin Tonttu Toheloksi. Tonttu kun muistaa kaiken väärin ja koheltaa jatkuvasti, niin että lapset joutuvat tonttu parkaa auttamaan.

Vietimme viikonlopun seurakunnan vanhempi-lapsileirillä. Tämä viikonloppu oli oikein terapeuttisen pysäyttävä ja mieleenpainuva. Oli ihanaa kun saattoi olla lasten kanssa ilman arjen pakollisia töitä. Koristelimme leirillä yhdessä lasten kanssa piparitalon:

Musiikkitaloidea oli mielestäni hyvä, jos ehditään, koristellaan vielä kotona kuopuksen pianonsoitonopettajalle oma piparitalo joululahjaksi. Syksyn autioima ranta oli karun kaunis ja pysättävä näky:

Joulukortteja askartelin esikoisen myyjäisiin 3D-versiona:

Omalle lähipiirille puolestaan kullanvärisinä leima/koristekortteina:

Loppuvuodesta tarkoitus on saada joululahjat loppuun ja tyttären päiväpeitto mahdollisimman hyvälle mallille, aika näyttää mitä muita visioita mieleen juolahtaa. Nyt toivottelen kaikille rauhallista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta.

                                                          Sydämeeni joulun teet ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

                                                                                                                                                                    Vexi Salmi

Valitettavasti viimeisimmät maalaamiset ovat jääneet yläasteen valinnaiselle kuvistunnille. Viimeaikoina olen etsiskellyt kurssia jossa piirtämistä ja maalaamista voisi harjoitella, mutta sopivaa kurssia ei vaan ole vielä tullut vastaan. Maailma olisi todella ankea paikka, jos sitä ei voisi nähdä väreissä. Värit ovatkin tämän ankean vuodenaikamme parasta antia. Värimaailmaa kävin ihailemassa kotikaupungissamme järjestetyllä ruskaretkellä, jossa vaelsin 23 kilometriä metsälampien ja kallioden keskellä syksyn ruskaa ihastelemassa.

Reitltä löytyi ihania pieniä metsälampia.

Tässä taitaa näkyä kesäisen syöksyvirtauksen jäljet?

Maisemat olivat jylhät ja kallioilla kiipeily tuntui loppumatkassa myös reisissä.

Kärpässieni oli kasvanut koristamaan muurahaispesää.

Kotimatkalla löytyi yhden pellon kupeesta tämä persoonallinen linnunpelätti.

Onneksi sain vaellukselle upean ilman. Nyt olen jättänyt jo kylmistä aamuista johtuen työmatkapyöräilyn ja siirtynyt vanhan tutun junan käyttöön, joten liikuntaa on haettava muilla tavoilla. Onneksi asun paikassa, jossa on vieressä mahtavat kävelyreitit.

Käsitöiden saralla en ole ollut kovin ahkera, kun tuntuu, että tämä pimeys kaataa niin nopeasti töiden jälkeen sänkyyn. Kuopukseni päiväkodissa järjestimme kuitenkin sadonkorjuutapahtuman, jossa pidin kierrätysaskartelupajaa. Tässä lasten tuotoksia servettitekniikalla loihdituista kierrätyspurkeista.

Ja tässä nämä omat esimerkiksi tehdyt purkit:

Kaverin lapsella oli kuusitoistavuotissynttärit ja päätin ilahduttaa tyttöstä syksyisellä lahjapaketilla ja kortilla. Tällainen oli tulos:

Käsityökoulussa on ollut kangasvärjäys, sekä ompelujakso. En ole kovin vahva ompelukoneen hallitsija, joten ajattelin tehdä verhot. Tässä ne on vielä värjäyksen jäljiltä. Nyt olen niitä jo ommellutkin, mutta sivusaumat odottelee vielä parempaa päivää

Tässä vielä yksi kangas, joka on värjätty ja sitten kuivattu tarkoituksella korin päällä tuollaisten poimujen aikaansaamiseksi. Siitä pitäisi tulla tyynynpäälinen.

Lisäksi olen viimeaikoina kutonut villasukat ja tehnyt jotain satunnaisia kortteja, jotka nyt eivät kuitenkaan tälle sivulle päätyneet.

Tällä hetkellä olen alottanut Anopin joululahjaprojektin, jossa tarkoituksena olisi valmistaa huovutetut enkelityynynpääliset. Tyttö haluaa lapaset ja perheen villavaatevarasto kaipaa muutenkin täydennystä, joten jatkossa suuntaan näihin töihin.

    Näe kauneutta kaikessa ja kuuntele elämän riemua luonnon monivivahteisuudessa. Tuuli, hyönteiset ja linnut laulavat sinulle. Ukkosen jyrinä ja petoeläinten karjunta ovat korvissasi viisauden sanoja, ja sade joka virittää helisevän harpunkielensä taivaan ja maan välille, on pisara pyhää vettä. Meren aallot tanssivat sinulle ja taivaan tähdet esittävät näytelmäänsä.

Axel Fredenholm

On taas se aika vuodesta, kun voi sanoa hyvästit auringolle ja valolle. Onneksi kuitenkin vielä hetken aikaa ulkona riittää värejä, ennenkuin todellinen musta pimeys taas valtaa maan.

Lähdin yhtenä aamuna vähän aikaisemmin töihin, jotta ehtisin ottaa muutaman valokuvan viereiseltä lammelta. Olen kulkenut lammen ohi päivittäin ja ihaillut sen rauhallisuutta. Joutsen perheestä, joka siinä on asustellut pitkin kesää, ei valitettavasti näkynyt jälkeäkään.

Sorsia lammelta kuitenkin löytyi.

Syksy on kaikessa synkeydessään kuitenkin harvinaisen luovaa ja pohtivaa aikaa. Kesän vauhdikkuus vähenee ja aikaa omalle päänsisäiselle pohdinnalle ja käsillä tekemiselle löytyy enemmän. Valitettavan vähän olen kuitenkin saanut aikaiseksi siihen nähden mitä olisin toivonut.

Löysin kirpparilta tällaisen pienen avainkaapin, mitä päätin vähän tuunailla maalilla ja krakleerausaineella.

Pohjamaalikerros oli vaaleanpunainen.

Ja tämän päälle tuli luonnonvalkoinen. Krakleeraus ei onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta lisää harjoittelua jatkossa. Koristeet on tehty decopage-tekniikalla ja huovuttamalla.

Lisäksi tein työpaikalle "Peikko Pikkaraisen", eli käsinukke-peikon. Pää on tehty heti kuivuvasta massasta, jonka merkkiä en nyt muista ja nukke osio nahka-tyylisestä kankaasta. Peikon alla on käsin värjätty silkkihuivi, jonka ole tehnyt käsityökoululla. Harvinainen väri omassa värimaailmassani tuo oranssi, kun tuntuu että 70-luvulla syntyneenä olen saanut lähes traumoja siitä :)

Tässä vielä pari värjäyskokeilua sieltä käsityökoululta. Valitettavasti valokuvassa on aurinko tullut vähän huonosta kulmasta.

Huovuttaminen inspiroi taas ja tein pienen enkelitaulun, jonka pohjalta ajattelin aloittaa anopille joululahjaksi huovutetut koristetyynyn pääliset samalla enkelimallilla.

Ensi viikonloppuna olisi vuorossa päiväkodin vanhempainyhdistyksen sadonkorjuu-juhla, jossa olen luvannut vetää kierrätys askarteluosuuden. Tarkoituksena olisi tuunata vanhoja lasipurkkeja decopage-tekniikalla. Sunnuntaina ajattelin osallistua ruskaretkelle, jossa vaelletaan kahdeksantoista kilometrin lenkki lähimaastossa maisemia ihastellen ja hyötyliikuntaa harrastaen. Täytyy vaan toivoa, ettei mikään kaatosade pilaa suunnitelmia.

 Jäätyvä järvi

Tänä yönä jäätyy järvi. Vesi tuskin liikahtaa.Kuun valkean paisteen alla on kuoleman hiljaa maa. Vain mykässä vartiossa puut seisovat pimennossa, puut pitkine varjoineen. Ja kaukana koira haukkuu. Se on hirveä koira, se haukkuu sysimustaan pimeyteen.

- Tänä yönä jäätyy järvi. Kuu pysähtynyt on.Pidä kädestäni kiinni, sinä Tajuamaton.

Saima Harmaja

Syksyn jatkoja kaikille !

Niin, haaveita pitää ihmisellä aina olla. Ikihippinä en ole vieläkään ajanut ajokorttia, samoin kun ei miehenikään ja maalla asuminen kuitenkin vaatisi sen. Työpaikkani kuitenkin vaihdoin pääkaupungista viereiseen kylään. Syynä oli lähinnä päivätöihin siirtyminen ja inhimillisemmät työmatkat. Aiemmin toimin vuorotyössä lapsille tarkoitetussa laitoksessa ja nyt lastentarhanopettajana pienten puolella päiväkodissa. Kaipuu omavaraisempaa ja ekologisempaa elämäntapaa kohtaan sai minut kokeilemaan ensimmäistä kertaa pientä yrttiviljelmää, joista loppujenlopuksi onnistui ruukkubasilika, joka nyt on jo vähän nyrhitty, sekä persilja, tilli, ruohosipuli ja kitukasvuinen timjami. Eipä tässä paritalon pihassa mitään kovin suurta kasvimaata tietysti aikaiseksi saakkaan.

Kesää vietimme lähinnä kotona. Juhannuksena kävimme anopin mökillä Rengossa, missä aika kului saunaa lämmitellessä ja metsämansikoita keräillessä

.

Anopin mökin portaikolta.

Mieheni papan aikanaan tekemät nukenrattaat, vieläkin ahkerassa käytössä.

Vähikkälän suvipuodin upea puhelinkoppi. On muuten upea kesäkauppa muutenkin ja näkemisen arvoinen, joten suosittelen käymistä kaikille jotka sielläpäin matkaa.

Kotikaupungissa kävimme uimassa ja mustikassa. 

Ensimmäisen mustikan poimimispäivän saldo, mistä tuli seuraavanlainen piirakka:

Oli kyllä hyvää.

Kävimme huhtikuussa viikon matkalla Israelissa ja tuon matkailun tunnustankin olevan se ei niin ekoteko elämässäni, mutta toisaalta kun emme aja autolla, niin ajattelen sen edes vähän kompensoivan tuota ympäristöä kuormittavaa matkailua. Israelin matkasta johtuen kesäreissut jäivät siis vähemmälle.

Lapset olivat kuopusta lukuunottamatta leireillä yhtäaikaa, esikoinen rippileirillä ja kaksi keskimmäistä seurakunnan suurleirillä. Kuopuskin vietti aikaa anopin kanssa, joten pääsimme tekemään kaksisteen Tallinnan päiväreissun.

Tallinnasta mukaan tarttui pari kerää pellavalankaa ja muliinilankoja tulevaa käyttöä varten. Lisäksi löysin taas yhden menninkäisen vielä pieneen, mutta kasvavaan satuhahmokokoelmaani.

 Nyt kesällä erilaisina käsityöprojekteina on ollut lähinnä paperinarusta kudottu pöytäpoppana ja läksiäislahja ristipistotyö edelliseen työpaikkaan. Tuosta ristipistotyöstä en valitettavasti ehtinyt ottaa kuvaa, kun viimeistelin sen aamulla junassa työmatkalla. Myös kortteja tuli askarreltua, sekä töihin että kotiin, mutta kuvat jäi tuossa tohinassa ottamatta.

Syyskuussa alkaa taas Taito käsityökoulu jossa opiskelen käsityötaiteen perusopintoja. Ensimmäinen vuosi on takana ja ensimmäiseen vuoteen mahtui rautalankatöihin, keramiikkaan, lasitöihin ja nukentekoon tutustumista.

Yksi keramiikkakulhoista.

Minulle rakkain työni, joka oli esillä myös koulun näyttelyssä, eli tämä intiaaninaiseni.

Lasitöissä inspiroi aiempi matka punaiselle merelle. Toinen työ kuvaa aaltoja, toinen laivaa.

Rautalankalintu

Odotan innolla seuraavaa vuotta ja sen tuomia haasteita. Nyt seuraavia käsityöprojketeja työstämään. Kesken on edelleen kuteista virkattava matto ja yhdet edelliseen työhöni postitettavat villasukat. Seuraavaksi haluaisin kokeilla Novitan lehdessä ollutta isoäidin neliöistä huovutettua kännykkäpussia, mutta katsotaan tuleeko uusia projekteja ennen sitä. Syksyn kaunista ruskaa odotellessa